Huh huimausta

Luontopolulla pari viikkoa sitten. Silloin ei huimaus vaivannut.

Taas kerran tuli todettua, että jos treenin aikana miettii, että onkohan tämä nyt uhka vai mahdollisuus, se harvemmin on mahdollisuus. Eilen nimittäin tuli treenattua normaalia rankemmin, ja treeni sisälsi punnerrusta ja lankkua, joita yleensä teen too-oodella maltilla. Koko viikonloppu meni kumman ponnettomissa fiiliksissä, eikä energiaa oikein tuntunut eilenkään riittävän mihinkään. Piti treenailla rauhallisemmin, mutta eikö mitä. Ajattelin, että kyllä se fiilis kohenee ja energiatasot nousee, kun saa kroppaan liikettä ja hien päälle. 

Juupa juu.

Tänään on sitten menty vähän toisenlaisissa tunnelmissa, kun eiliseen treeniin sisältyneet kyykyt ja muut lonkkalantioseudun hommelit availivat jumeja, ja sitten taas yläkropan hommelit posauttivat sellaiset jumit päälle, ettei hetkeen ole ollutkaan. Yläselkä tuntuu siltä, että rangan paikalla olisi rautakanki, olkapäissä on molemmissa jotakin/jossakin niin pinteessä, että käsissä tuntuu välillä kulkevan sähköiskuja ja niskan lihaksia en tunnu saavan rentoutumaan enää ollenkaan. Kyllä tästä taas palaudutaan, mutta on se kumma, kun ei ihminen opi. Kaiken muun päälle alkoi vielä huimata, ja oli aivan äärimmäisen mukavaa (not) käydä koiran kanssa ulkona, kun olo oli hutera, ja askelta sai vähän hakea. 

Huimaus on tosi hankala oire ja yleensä onnistun sen välttämän. Tiedän, että se provosoituu niskan ja selän jumeista, ja joskus jopa lantion kireydet saattavat hetkellisesti heittää huimauksen päälle. Niska on kuitenkin pahin syypää, ja jos niskan kunnolla saa vedettyä juntturaan, huimaus kestää päivätolkulla. Pahimmillaan sen laantumiseen on mennyt monta viikkoa. Kipujen kanssa selviän, mutta huimaus on jotain ihan hirveää. Ensimmäisen kerran huimaus ilmestyi Ruotsin risteilyllä ollessa, kun yhtäkkiä vaatekaupassa lattia tuntui heiluvan. Koko maissaolo oli kamalaa tuskaa, kun olo oli koko ajan sellainen, kuin olisi ollut edelleen laivalla. Ja sitten mentiinkin monta viikkoa niissä olotiloissa. 

Lääkärillä kävin ja testejä tehtiin, mutta mitään selittävää syytä ei löytynyt. Huimaus oli taas yksi oire muiden joukossa, ja kun aiemmin oli jo suljettu pois vaikka ja mitä, tutkimuksia ei jatkettu. Joidenkin viikkojen aikana huimaus tasoittui ja jäi pois, mutta kesti pitkään, ennen kuin osasin yhdistää huimauksen niskaan ja sen jumitilanteeseen. Jännitysniskahan oli diagnosoitu jo ajat sitten, mutta silloin en tiennyt, että huimauskin kuuluu siihen. 

Huimaus on tämän vuoden aikana pysynyt pitkälti poissa, mutta selkeästi se pahenee, jos treenaan yläselkää äkkiseltään liian kovaa. Osaan aika hyvin sitä ennakoida, ja muokkaan treenejä tarpeen mukaan, mutta välillä iskee vauhtisokeus ja viimeistään seuraavana päivänä katumus on vahva. Nykyään huimaus onneksi häviää nopeasti, ja talttuu aika hyvin, kun levon jälkeen lähtee sinnikkäästi yläselkään hakemaan liikettä. Huom, maltilla. 

Tänään pidin ihan rehellisen lepopäivän, ja Lokin kanssa niin ikään jätettiin lenkit normaalia lyhyemmäksi. Sekin on liikkunut reilummin viime päivinä, niin hyvä välillä lepuuttaa. En ihan mahdottomasti pidä välipäivistä, koska niiden jälkeen olo on monesti aika hankala, mutta toisinaan ei muu auta. Jotain pientä saatan vielä illan mittaan tehdä, jos saisin vähän hartioita ja niskaa rennommiksi, mutta muuten jää treenit huomiselle. 

Edelliseen postaukseen viitaten: aina ei tarvitse vetää täysillä.