Treeni päivässä

Jotain siellä näkyy. Mörkö? Olen ihan tarkoituksella pitänyt nyt muutaman päivän tauon kirjoittelusta, ja vähän pohdiskellut, että millä systeemillä nyt tästä eteenpäin. Alkuun on aina kiva tahkota vauhdilla, ja helposti tulee joka päivä kirjoitettua jotakin. Mikä on ihan jees, en moiti ollenkaan. Sellaista tahtia voi tosin olla haastava pitää yllä, varsinkin kun koulut on just lähdössä käyntiin, on työssäoppimista yms jne. Treeni sen sijaan on kulkenut kivasti, ja siihen alkaa nyt parin viikon jälkeen selkeästi löytymään rutiini.  En ole ihan mahdottomasti suunnitellut tai pitänyt kirjaa siitä, että mitä milloinkin teen, ja kuinka rankasti. Joka päivä olen tehnyt kuitenkin jotain, joinain päivinä enemmän, joinain vähemmän. Lepopäivinäkin olen lenkittänyt koiraa, joten täysiä nollapäiviä ei ole ollut. Tähän mennessä olen huomannut seuraavaa:  - Edistystä on tapahtunut ja kunto on ihan oikeasti kohonnut. Jaksan tehdä puolen tunnin hikitreenin päälle vielä liikkuvuusharjoituksi...

Luontopolulla pari viikkoa sitten. Silloin ei huimaus vaivannut. Taas kerran tuli todettua, että jos treenin aikana miettii, että onkohan tämä nyt uhka vai mahdollisuus, se harvemmin on mahdollisuus. Eilen nimittäin tuli treenattua normaalia rankemmin, ja treeni sisälsi punnerrusta ja lankkua, joita yleensä teen too-oodella maltilla. Koko viikonloppu meni kumman ponnettomissa fiiliksissä, eikä energiaa oikein tuntunut eilenkään riittävän mihinkään. Piti treenailla rauhallisemmin, mutta eikö mitä. Ajattelin, että kyllä se fiilis kohenee ja energiatasot nousee, kun saa kroppaan liikettä ja hien päälle.  Juupa juu. Tänään on sitten menty vähän toisenlaisissa tunnelmissa, kun eiliseen treeniin sisältyneet kyykyt ja muut lonkkalantioseudun hommelit availivat jumeja, ja sitten taas yläkropan hommelit posauttivat sellaiset jumit päälle, ettei hetkeen ole ollutkaan. Yläselkä tuntuu siltä, että rangan paikalla olisi rautakanki, olkapäissä on molemmissa jotakin/jossakin niin pinteessä, että ...

Kuvassa kirja AT-ratsastuspilates: Tavoitteena tasapainoinen ratsukko. Aira Toivola 2016. Istuskelin tänään takapihalla kahvilla ja lueskelin samalla Aira Toivolan AT-ratsastuspilates -kirjaa. Hinku hevosen selkään on ihan hirveä, mutta yritän pitää pään kylmänä ja edetä maltilla. Viime kerralla ratsastaessa tiedostin vähän turhankin hyvin, että mikä kaikki on istunnassa pielessä, ja pohdinkin nyt, että mikä olisi paras tapa lähteä virheitä korjaamaan. Ratsastus ei ole hetkeen ollut järin motivoivaa, kun tuntuu, että missään et onnistu. Ja jokainen väärä toisto tietysti vahvistaa sitä väärää toimintatapaa, mistä pitäisi pystyä oppimaan pois.  On ollut oikeasti tosi kurja huomata, että edistystä ratsastuksessa ei ole näkynyt vuosiin, ja olen lähinnä mennyt takapakkia. Ja ratkaisuhan on tietysti se, että nyt heti just pitää ratsastaa niin paljon kuin mahdollista, ja keskittyä siihen ihan täysillä, jotta pääsen taas eteenpäin... mutta onkohan se sittenkään järkevää? Pitäisikö ehkä kui...

Pientä hakemista, mutta muistuu mieleen. Huom, tässä en yrittänyt tehdä mitään erityistä liikettä, kunhan yritin pysyä rullan päällä :D   Eilisen jäljiltä oli lihakset aamulla kipeänä, ja yrittipä migreenikin tehdä tuloaan. Yöllä jo särki, mutta asettui Panadolilla ja aamulla pahin juilinta oli hellittänyt. Päivän mittaan alkoi jomotus taas kurkistella nurkan takana, ja iltapäivällä olo oli aika tukala. Ei kuitenkaan posahtanut täysi migreeni päälle, vaan jäi jomottavaan päänsärkyyn, joka ihme kyllä meni ohi, kun uskalsin alkaa liikkumaan. Normaalisti en migreenin kanssa mielelläni liiku senttiäkään mihinkään suuntaan, mutta jos onnistuu ajoittamaan liikunnan ennen kuin särky kunnolla paukahtaa päälle, aina toisinaan se jääkin vain pieneen jomotteluun. Mulla siis migreeni ja niskajumi kulkevat iloisesti käsi kädessä, ja jos enemmän tulee niskaa rasitettua, usein särkyä on tiedossa. Nyt onnistuin sen melkein välttämään, ja on oikeasti tosi harvinaista herkkua, että migreenistä selvi...

Jos eilen jäi kardiot vähän vähemmälle, tänään sitten senkin edestä. Tänään oli tosiaan vapaapäivä, jonka aloitin ensin heräämällä aikaisin, ja sitten nukkumalla pitkään... mies lähti ennen kuutta töihin ja harkitsin, josko olisin itsekin starttaillut päivän silloin. Päätin kuitenkin painua takaisin petiin, ja nousin kunnolla ylös vasta kahdentoista jälkeen. Tällä viikolla olen kovasti yrittänyt olla aamuihminen, mutta sepä onkin hankalampaa, kuin luulisi. Ehkä se tästä.  Mutta niin, se kardio. Alunperin suunnittelin, että heitän jonkun kivan pyörälenkin, mutta ulkona oli sen verran harmaata, että päätin jättää pyöräilyn toiselle päivälle. En yleensä paljon säästä piittaa, mutta tänään ei vaan huvittanut lähteä arpomaan, että sataako vai ei. Youtube siis tulille ja pohtimaan, että mitähän sitten. Päädyin lopulta tanssitutoriaalien pariin, ja tunnin verran yritin pysyä videoissa mukana. Loppua kohden parani, mutta huomasin kyllä, etten ole ihan mukavuusalueella koreografioiden kanss...

Väliaika, kahvia ja pullaa Käväisin tänään kaupungilla asioilla ja samalla nähtiin ystävän kanssa kakun ja kahvin merkeissä. Ei olla hetkeen käytykään, niin oli kiva istuskella terassilla (väljästi ja turvavälien kanssa) ja ihmetellä loppukesää. Alkaa ilmat viiletä, ja varsinkin illalla on jo ihan hupparikeli. Auringossa sentään vielä melkein helle, eli ei nyt ihan vielä taputella tätä kesää.  Treenin suhteen menin tänään kompromissilla. Lihaskunto oli siis päivän sana, ja normaalisti teen kardiota ja lihaskuntoliikkeitä vuorotellen, ilman kummempia taukoja. Sarjat ovat lyhyitä ja toistan sarjat kahdesti. Vakkaritreeni on siitä kiva, että siitä saa irti ilman painojakin, toki yleensä huhkin menemään painojen kanssa. Mitään megapuntteja en tosin nostele, vaan painotkin on kevyttä sarjaa. Käsipainot löytyy kaksi- ja nelikiloiset, ja niiden lisänä nurkassa pölyttyy painosarja, jossa painoa vissiin 12 kiloon asti. Niin, ja sitten on vielä hurrrrjat 250g painot, eli vedellä täytetyt Fre...

Peräti kymmenen minuuttia kykenin Syksyn opiskelu pyörähti käyntiin tänään. Olin aamupäivällä koululla, ensimmäistä kertaa sitten maaliskuun. Koronarajoituksia on tietysti edelleen, mutta nyt sentään päästiin paikan päälle. Koko kevät ja kesä meni etäopiskelun parissa, niin oli kiva nähdä luokkakavereita ja opettajaa pitkästä aikaa. Ja se olikin sitten ensimmäinen ja viimeinen koulupäivä ennen lokakuun loppua - työssäoppiminen alkaa ensi viikolla, ja sen parissa meneekin se pari kuukautta. Toivon mukaan saadaan koko jakso tehtyä, eikä korona leviä tuulettimeen uudestaan. Turhia riskejä on tietysti turha ottaa, joten katsellaan, miten menee.  Eilen oli kävelypäivä. Lauantaina tein enemmän lihaskuntoa ja sen jäljiltä oli paikat sen verran kipeät, että eilen ei hirveästi tehnyt mieli huhkia. Kävely oli ihan hyvä ratkaisu, ja olipa muuten hienot maisemat. Ollaan vasta muutettu näille kulmille, ja on kyllä yllättänyt, miten monpuolista luontoa ja maisemaa tässä ympärillä on. Kelpaa käpp...

Treeni päivässä pitää lääkärin loitolla, vai miten se meni? Sananlaskussa lääkärin piti loitolla ehkä omena, mutta kyllä se treenikin toimii. Toinen sananlasku kertoo, että liike on lääke, ja luultavasti vastaavia viisauksia on muitakin. Mutta on niissä perääkin, ja niiden pohjalle on hyvä lähteä tavoitteita asettamaan. Ennen tavoitteiden pohdintaa heitän kuitenkin kehään muutamia seikkoja, jotka joudun ottamaan huomioon, ja joista oikeastaan tämä blogi ja koko treeniajatus lähti liikkeelle. Mulla on todettu hypermobiliteettisyndrooma (HMS) joka saattaa tai ei saata olla Ehlers-Danlosin syndrooman yliliikkuva muoto (EDS). Tarkempaa diagnoosia ei ole tehty kun sille ei ole nähty tarvetta, sitten tutkitaan ja hutkitaan enemmän, jos jossain vaiheessa tilanne muuttuu. Lyhyesti kerrottuna kyseessä on sidekudosssairaus, joka voi aiheuttaa laajan kirjon erilaisia oireita ja alatyypistä riippuen ne voivat olla vakavia ja invalidisoiviakin. Mulla esiintyy nivelten yliliikkuvuutta, mikä puolesta...